Työnimellä "Loiset" kulkeva teos kertoo rikosylikonstaapeli Harri Hirvikallioon ja tämän perheeseen liittyvistä dramaattisista tapahtumista. Tarina sivuaa samalla yhteen EU:n korkeimpaan hallintoelimeen juurtuneita laittomuuksia. Hiljattain sattuneet terroriteot Norjassa, Ranskassa, Belgiassa sekä Saksassa ovat syventäneet tarinan alkuperäisajatusta entisestään. 

"Viime aikaisten surullisten tapahtumien (yksittäisten henkilöiden radikalisoituminen ja niihin liittyvät terroriteot, Isis sekä Eurooppaa kohdannut pakolaistulva) tähden aihetta ei voi jättää enää käsittelemättä. Tulevan teoksen taustoitusta varten vierailin mm. Calais'n pakolaisleirillä viime toukokuussa. Vaikka verhoilen romaanin fiktioksi, toivon sen herättävän keskustelua Euroopan nykytilasta ja moraaliin liittyvistä näkökulmista ylipäänsä".

Katkelma Loiset-teoksen esinäytöksestä:


Risaista tilkkutäkkiä muistuttava hökkelikylä oli hiljentymässä yön odotukseen. Heiveröiset rakennelmat oli kyhätty peltoaukealle aaltopellistä, muovinriekalaista ja laudankappaleista, kosteuden kyllästämistä lastulevyistä. Leiriä varjostavat tummanharmaat pilvet hipoivat vanhojen saarnien latvoja. Peltotiellä seisovan auton tuulilasille rapsahti pisara, kohta toinen.

    – Alkaa sataa, mies sanoi haukotellen. – Se tästä puuttui.

Resuinen, likaisissa vaatteissa hortoillut hahmo oli löytänyt jostain nyrkinkokoisen kiven. Se iskeytyi kipinöiden naulaan.

    – Les parasites, auton vasemmasta sivuikkunasta katseleva totesi.

Loiset.

Haukotellut hymähti samantekevästi.

    – Lakkaisi jo hakkaamasta ja menisi nukkumaan. Anna tupakka.

Ovesta kuului sähköinen suraus, kun ikkuna raottui.

Sivulleen tuijotellut käänsi katseensa.

    – Sanoit lopettaneesi.

    - Se oli eilen se.

    – Sulje ikkuna. Kohta sataa rankasti.

    – Aivan sama. Anna tupakka.

Kuljettajan paikalla istuva raotti rintataskuaan.

    – Merde. Saisit ostaa oman askin, kun et kuitenkaan lopeta.

    – Pannaan harkintaan.

Sytytin naksahti kahdesti, kun ratin takana istuvakin halusi henkoset. Kyllästyneeltä näyttävä mies naputteli sormenpäillä ohjauspyörää.

    – Mene poliisikouluun, ne sanoivat. Helvetin hyvä idea.

    – Pääset valvomaan nilviäisten puuhasteluja, toinen totesi ja puhalsi savua ikkunanrakoon.

Kuljettajan paikalla istuva yskäisi nyrkkiinsä.

    – Jos olisin tiennyt, että joudun luomaan niin sanottua uraa vesisateessa keskellä peltoa, en olisi koskaan täyttänyt hakupapereita.

Toinen nyökkäsi hyväksyvästi. – Jotain pitää keksiä. Siskonmies pitää merenrannassa tavernaa.

    – Jules?

Mies imaisi filtteriä.

    – Se käärii hyvät rahat.

    – Käykö kateeksi? Saat sentään viettää iltasi lämpimässä autossa, vahtia torakoita ja tuijotella sateen pieksemiä savisia peltoja, toinen naurahti. – Minimipalkalla, kaiken lisäksi.

    – En ehkä kauan, tupakkaa pummannut huomautti.

Peltoa halkovalla asvalttitiellä, jonoon istutettujen saarnien takana, vilahtivat auton ajovalot.

    – Onko se meidän väkeä?

Apukuljettajan paikalla istuva rypisti otsaansa.

    – Kuka muukaan täällä tähän aikaan liikkuisi? Paljonko kello onkaan?

    – Varttia vaille kaksitoista.

    – Jos kyseessä on vaihto, tyypit ovat ajoissa. Kerrankin.

Kuljettaja kytki pyyhkimet, kun sade oli yltymässä.

Paikallistietä kulkenut auto hidasti kuoppaisen peltotien liittymään. Sen ajovalot kääntyivät nyökähdellen kohti.

    – Onko se joku siviili? Ehkä joku leiriläisistä on tilannut taksin.

Auton merkistä tai mallista ei saanut selvää, kun se seisahtui viiden metrin päähän. Sen pitkät ajovalot kytkeytyivät päälle.   

    – Mitä helvettiä? Kuskinpukilla istuva sanoi ja varjosti kämmenellä katsettaan.

Valon keskelle ilmestyi kookas ihmishahmo, aivan kuin puhtaan valkoiselle paperille piirtyvä varjokuva. Tupakkaa pummannut nakkasi puoliksi palaneen sätkän ikkunanraosta ja oli jo tarttumaisillaan ovenkahvaan. Tumma ihmisfiguuri kasvoi entisestään astuessaan lähemmäs. Se nosti kätensä. Kämmenen jatkona erottui jotain mustaa. Auton kattoa piiskaavaan sateen ropinaan sekoittui kaksi vaimeaa tussahdusta. Poliisiauton tuulilasiin ilmestyi pari rosoreunaista reikää. Valoissa seissyt kiersi auton ja seisahtui kuljettajan oven viereen. Auton sisältä kuului vaikerrusta. Äänenvaimentimella varustetusta pistoolista nouseva savu kietoutui kapeana viuhkana piipun ympärille. Mies nosti aseen uudelleen, tähtäsi huolellisesti ja laukaisi pistoolin kahdesti. Valitus loppui.